Yömaastossa 7.8

Miksi se aina seisoo näin hassusti takajalat mahansa alla :D

 Tätä voisi sanoa jo kahden treenin päiväksi, koska minä nimittäin kävin herran luona aamulla jo ns. sanomassa heipat irtojuoksutuksen merkeissä sillä seuraavana päivänä olisi lähtö lähemmäksi uutta kouluani ja luulin etten enää illemmalla pääsisi Santtua näkemään. Ideana oli ottaa paljon kuvia herrasta joita sitten koulussa ihastella ja muistella ihania aikoja herran kanssa aina kun tulisi sitä ikävä.
Harjailun jälkeen laitoin Santulle etusuojat sekä suitset kuolaimineen päähän ilman muita vetimiä ja pyysin herraa juoksemaan molempiin suuntiin kaikki askellajit läpi. Kuvailin herraa 4GB kortin täyteen todeten, että kaikki olivat huonoja sekä heilahtaneita kuvia. Santtua piti aina pyydellä juoksemaan eikä vain seisoskelemaan, eli kävelin pientä ympyrää huitoen välillä raipalla maata, että saisin sen liikkeelle ja napattua ehkä hyviäkin kuvia, mutta mitäpä voit huonommalta kameralta toivoa? Muutamat kuvat olivat hieman parempia kuin toiset, mutta ne kaipasivat sitten enemmän muokkausta.

Tämä juoksutus ei niinkään ollut treenipohjaista vaan sellaista, että saisin jonkinsortin liike
kuvia herrasta kansioideni kätköön. Toivin tässä kuitenkin kävi, mutta olen silti tyytyväinen
näihin muutamaanmitkä onnistuivat edes puoliksi. Santtu ei tullut siis tässä hommassa edes
hielle kun hölkkäys oli laiskaa, mutta ajattelin, että se olisi ihan hyvä palautus treeni tälle
viimeiselle viikolle.
Hymyssä suin lähdin karvakorvaisen ystäväni luota todeten, ettei tämä ole mikään maailmanloppu sillä onhan sillä ihana hoitaja sekä liikuttaja joka pitää herrasta hyvää huolta viikoilla joilla olen koulussa opiskelemassa paremmaksi hevosen omistajaksi.

Kukkuluuruu!

Päivän suunnitelmat menivät kuitenkin ristiin sillä olimme herran uuden hoitajan, Janeten kanssa
pyörähtelemässä kaupungilla ja 'surkeiden' sattumusten sarjassa pääsimme yhdessä vielä tallille
Santun luokse ja päätimme siis lähteä yömaastoon tilaisuuden tullen!

Siellä ne menee

 Tämähän ei siis ollut mikään huono asia vaan erittäin mukavaa vaihtelua kaikille osapuolille.
Maastolenkki oli rento ja letkeä mikä oli sopiva herran kengättömille kavioille kovan maantien päällä. Muutamat lennokkaammat pätkät otimme ylämäissä sekä yhdellä suoralla jossa Santtu kylläkin peitsasi, mutta maastossa tuo ei pahemmin haittaa. Maastolenkki taisi olla pituuksiaan väh. 2km, jos tallin lähellä olevalla soramontulla ympyrällä hummailua ei oteta laskuihin mukaan. Yritin kokeilla josko Santtu avaisi ravinsa paremmalla pohjalla, mutta se höyrysi liikaa, että olisi voinut keskittyä kunnolla. Jospa se ravi lähtisi rullaamaan kun ne kengät saadaan jalkaan.

Molemmat meistä kyllä ihmetteli mitenkä Santtu ei enempää höyrynnyt/kuumunut matkallamme. Ennen maastolenkeillä herra on vaan vedellyt menemään ensimmäisen ravipätkän jälkeen ja nyt se pysyi todella rauhallisena. Vaikuttiko kengättömyys tai kaverin läsnäolo tähän? Sitä ei vielä toistaiseksi tiedetä.

Hieno poika!

Meillä oli aika kovat paikat Janeten kanssa kun piti vielä lenkin jälkeen lähteä kävelemään takaisin kaupunkiin. Kello 22:25 lähdimme tallilta takaisin kylälle päin ja kyllähän siinä tunti vierähti että pääsimme perille ja maisemat tummuivat silmissä. Matkamme haaraantuivat loppupuolella, sillä asumme niinkin hassusti, että minä asun Outokummun toisella laidalla ja Janette taas toisella. Hieman pelotti lähteä pilkkopimeää tietä kävelemään yksin kun tiemme erosivat, mutta pääsimme takaisin koteihimme ehjin nahoin.
Harmittaa niin paljon nyt kun en saanut videota edioitua haluamakseni joten se jäi tästä nyt sitten pois. Jospa saan ohjelmani kuntoon ja saan muokattua videon pätkäset musiikkiin tässä jokupäivä kunhan sen asian kerkeää hoitaa. :)