Muistetaan toisiamme hyvällä ja ei unohdeta mitä yhdessä koettiin

Tämä postaus on hankala aloittaa järkevästi ja niin että se olisi viimeisen päälle hyvä.. Kyseessä on  raskasta ajateltavaa.

Elämäntilanteeni on muuttunut nyt niin radikaalisti että minun on pakko ajatella omaa- sekä hevosten parasta. Täten joudun sanomaan elämäni hevosille sen, mitä raskain sydämin ja itkuisin silmin voi vaan sanoa...

Turo lähti takaisin omistajalleen 05.11. ja se päivä oli haikea. Aamulla talliin mentäessä hevoset käyttäytyivät normaalisti ja ihmettelivät kun hypin niiden vieressä kokoajan tuoden niille herkkuja ja heinää tarhaan.
Kunnon hörinä-pörinä ja juoksu show alkoi kun traileri kurvautti pihaan ja pojat tajusivat että nyt on jotain tapahtumassa. Turo valmisteltiin lähtöön ja lastattiin koppiin. Superi jäi vinkumaan aitaan kaverin perään ennen kuin sen oma kyyti tulisi sen hakemaan.

Mietin vielä muutama viikko ennen hevosten lähtöä todella raskaita päätöksiä Supermiehen suhteen. En halua elämäni hevosta myydä ettei se joudu kiertoon tai huonoon paikkaan. Haluan olla tietoinen kuka tekee ja mitä tekee herran kanssa, Superi lähtee jo tutun ihmisen luokse ja tähän ihmiseen minä luotan täysin. Herra lähtee Sonjan perheen luokse missä se oli hoidossa aiemmin, vaikka perhe on muuttanut tulee Santtu viihtymään hyvissä käsissä ja hienossa paikassa hevoskavereineen.
Kyytiä pojalle oli mahdoton saada, kukaan ei lainaa autojaan tai lähde ajamaan edes korvausta vastaan ja kunnon kuljetus olisi maksanut oman elämiseni verran joten täytyi alkaa miettiä jo jokaisen kiven alta.
Onneksi äitini sai ihmeen kaupalla kyydin pojalle ja matkapäivänä toimi 12.11. En saanut unta kun vasta aamuyöllä, sillä unirytmini on täysin sekaisin. Nukuin muutaman tunnin kunnes oli aika nousta ja lähteä pakkaamaan hevonen traileriin. Superi hirnui laitumella trailerin ajaessa pihaan, pakattiin tavarat autoon ja hain sitten pojan tarhasta, vaihdoin märän loimen kuivaan sillä ilma oli sateinen ja kostea. Harjauksen kautta loimi selkään, pumpulit korviin ja suojat jalkaan, viimeiset rapsutukset ja syleilyt ja koppiin kävely. Huoh..

Supermies käveli koppiin hyvin niinkuin se on aina tehnytkin ja takapuomi lysähti kiinni, laitoin rakkaan ystäväni kiinni trailerin naruun ja kyynel silmässä sille sanoin ja lupasin, että tavataan taas pian. Se katsoi minua kauniilla ruskeilla silmillänsä levollisesti, ihankuin tietäen että tämä on sille nyt parasta. Suljin trailerin katsoen hevostani silmiin, toivottaen sille hyvää matkaa.

Blogi ei lopeta ja sitä ei poisteta. Tulen vielä jatkamaan ratsastusta vaikkakin en varmaan hetkeen. Alan käymään luultavimmin taas tunneilla kunhan saan raha-asiani sille mallille ja kaikki riippuu nyt täysin siitä kun hevoset lähtivät on minulla maailma avoinna. Aion muuttaa Kuopioon nyt ainakin hetkeksi kun sieltä kämpän saan ja katsoa miten asiat kehittyy. Kun käyn tervehtimässä Superia, hevostelen ja teille on informointia löydätte minut täältä ja facebook sivuiltamme. Blogin nimi ei vaihdu, mutta sisältö kyllä. Pikkuhiljaa muokkaantuu omanlaiseksensa mutta veikkaan että blogin pääteemana onkin sitten vain kehittyä ratsastajana ja harrastaa aina kun voi. Supermiestä unohtamatta joka on lähellä minua ja jota pääsen katsomaan kun haluan. :)

Näkyillään taas!

Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Viikko Helsingissä

Blogi on ollut nyt taas hiljainen ja syy siihen oli minun yhden viikon Helsinkilomani. Viikko hurahti nopeasti, ehkä liiankin. Mukaan kuului Jumbossa pyörimistä, uudet kengät, ratsastus käsineet, muutamat sukat ja muuta kivaa. Nyt on hyvä kävellä ensitalvi kunnon kengilläkin ja toivonmukaan eivät varpaani jäädy. Onneksi on villasukat!

Kävin hetken mielijohteesta Lahdessa moikkaamassa ystävää ja olin siellä jopa yötä. Näin myös ihmisen jonka olin tuntenut 5vuotta mutten vielä ikinä nähnyt. Tapasin hänet ja tyttöystävänsä Tikkurilassa, kävimme kahvilla ja myöhemmin löysin itseni hänen seurastaan baarista. En juomassa vaan olin ystäväni seurana, hän on nimittäin järjestyksenvalvojan pestissä. Siellä sitten rupateltiin kunnes kolmen aikaan aamusta vuoro loppui ja sain kyydin keskustasta isän luokse nukkumaan. Kiva selväpäinen ilta.

Lauantaina olin isäni apuna Vantaanseudun steiner koulun keskiaikamarkkinoilla auttamassa juontohommissa. Puhuin siis vuorotellen isäni kanssa mikrofooniin ja infosimme missä tapahtuu ja mitä. Tapahtuman oli järjestänyt siis steiner koulu ja paikanpäällä oli poniratsastusta, myyntikojuja, kahveeta sekä pullaa. Myös kaikenlaisia esityksiä, kuten tanssai laulua ja Barbaaritallin ritariesitys ratsain. Minä juonsin tapahtumaa ja kiertelin kuvaamassa tapahtumia kaikessa rauhassa. Ohjelmaa kesti kahdestatoista kahteen jonka jälkeen kävimme isän ja pikkuveljen kanssa syömässä, vaihtamassa vaatteet ja lähdimme linnanmäelle. Jihuu!

Lintsillä pikkuveljeni kanssa ja oli kyllä tosi mahtavaa viettää aikaa hänen kanssaan. Viimeksi näimme toisemme isoveljeni lapsen ristiäisissä kesällä. Ensin kun tulin vantaalle oli veli hiljainen ja ujo. En minäkään osannut hänelle puhua.. Masentavaa ajatella että ei osaa omalle veljelleen puhua mutta kyllähän se muuri siitä kaatui ja sitten se oli menoa. Ihana ja fiksu kaveri! Pikkuveli uskalti tulla mun kanssa linnanmäellä vaikka mihinkä laitteeseen. Aloitimme kummitusjunasta mikä oli aika tylsä mutta siitä menimme linnunrataan ja vuoristorataan ja vaikka mihin. Uskaltauduimme illan lopussa Kieppiin, kieputtimeen ja Ukkoon! Hui.. Mulla on korkeanpaikankammo ja aika huono  maha joten oli ihme ettei mitään ylimääräistä lentänyt suusta taikka paniikkikohtaus iskenyt laitteiden korkeimmassa pisteessä. Kingiin en vain uskaltanut lähteä.. Se oli jotai niin kamalaa jopa ajatella!

Yhteen päivään mahtuu monta tuntia mutta joskus sen on loputtava. Aamulla 4h keskiaikamarkkinoita ja illalla 4h linnanmäkeä. Mikäpäs siinä jos on mahtavaa seuraa!? Illalla tosin lähdin vielä moikkaamaan Helsingin keskustaan kaveria ja ilta venähti entistä enemmän ja väsyneenä kömmin sohvalle nukkumaan.
Kaksi viimeistä päivää otin rennosti löhöillen ja kävin hermohoidossa. Hoidolle ei ole virallista nimeä mutta isäni ystävä joka on hoitanut monia ihmisiä on mm. parantanut tenniskyynärpään ja saanut halvaantuneita ihmisiä kävelemään käsitteli minun lonkkani. Huusin, itkin ja meinasin käydä miehen kurkkuun kiinni, mutta hoito oli kivun arvoista. Lonkkiini ei ole hoidon jälkeen sattunut tippaakaan. Ihan mahtavaa! Ensikuussa on keikkaa taas Helsinkiin ja tähän kys. hoitoon ihan kunnolla. 3kerran kipu ja huuto 9päivän sisään tuntuu kamalalle mutta se että voisin joskus elää ilman jokapäiväistä kipua olisi mahtavaa.

Nyt olen kuitenkin kotiutunut ja päässyt Santun ja Turon luokse takaisin. Oli ihanaa nähdä ne pitkästäaikaa ja sain jopa sellaisen vastaanoton mitä en unohda. Menin aitaan poikien luokse ja molemmat painoivat päänsä syliini eivätkä meinanneet päästää minua lähtemään. Kierivät minun ympäri ja tökkivät turvillansa. Ihania otuksia ja niin rakastettavia!

 Ps. Minun on hieman pakko avautua tänne teillekkin tästä minun tämänhetkisestä tilanteestani. Syksy on saapunut ja sitämukaa syysmasennus. Minua ei tällähetkellä kiinnostaisi pitää blogia pystyssä taikka jaksaisi huolehtia mistään muustakaan, mutta yritän pysyä pinnalla joten nämä on niitä asioita jotka minut siellä pitävät. Isompiakin asioita saattaa nyt tapahtua mutta pidän teidät ajantasalla mahdollisimman hyvin. Mutta varautukaa siihen, että blogi on epäaktiivinen.

Superman is back

Olette pyydelleet klippaamis videota ja kyselleet tekniikoita ja vaikkamitä niin tässäpä teille selvennykseksi video miten Santusta tulee Supermies.


Tässä vielä kuva lopputuloksesta. Hieman täytynee siistiä merkkiä kunhan karva kasvaa. Hieman on epätasaisuuksia rajoissa sekä tuossa pilkottaa ihoa mitä videossakin harmittelin, mutta tällä mennään!

Täys kymppi!

Turon kanssa meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja olen löytänyt muutaman nappulan millä hevosta ratsastetaan enemmän pohkeen ja ohjan väliin. Kyllä tämä yhteistyö alkaa sujua! Ollaan päästy myös harrastamaan esteitä. Sain kuvaajan ja päätin pyytää sitten ihan videoida meidän hyppelöt. Hieman mulla itselleni tähänkin lajiin taas hakemista kun en tosiaan ole päässyt tekemään tätä mitä oikeasti rakastan tässä lajissa. Jos joskus lähtisin kisaamaan niin se olisi esteet.
Hyppelimme ilta-auringossa 40cm pystyä ja yhtä mittaamatona paaliestettä ja huomasin että olin hieman hakusessa kun ensimmäiselle esteelle lähestyttiin. Unohdin täysin miten ratsastaa hevonen esteelle mutta yli kuitenkin mentiin. Puomi putosi muutamaan otteeseen omien virheideni takia mutta mun mielestä näin oli ihan hyvä. Kokeilimme lopuksi pystyä vielä 60senttisenä ja yli mentiin ja oli hurjan hauskaa! Turokin tuntui tykkäävän hommasta sillä se meinasi kipsutella menemään eikä halunnut kuunnella pohjetta. Videolla näkyy yksi laukannosto vasemmalle kun ensin kipsuteltiin ja siitä tuli hirveen ruma laukannosto ravin kautta, mutta ei se silloin ollut niin tärkeä asia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa sileä treeni siirtymisten kanssa.

linkki videoon

Seuraavana päivänä Santun vuokraajan kanssa hoidettiin Superin liikutus ja jalkahoidot jonkajälkeen kapusin Turjakkeen selkään siirtymis-harjoitteita varten. Ensin lämmiteltiin pidemmllä ohjalla kävellen(tietysti) ja siirryttiin raviin, vieläkin pitkällä ohjalla. Annoin Turon mennä pitkänä muutaman kierroksen ravia ympäri kunnes aloin kokoamaan sitä käynnissä. Kun käynti tuntui hyvälle siirryin raviin ja jouduin hakemaan hetken taas nappuloita, että mitenkäs se Tee toimikaan. Pikkuhiljaa sain ratsastatteua hevosen jopa hyvällä rytmillä käteen ja sitten aloitimme tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Perus harjoitus, lyhyillä sivuilla käynti ja pitkillä ravi. Siirtymiset olivat tahmeita ja pitkiä, mutta kun ryhdistin itseni ja ratsastin, alkoi ruunapoika toimia.

Lämmin kesäpäivä vei voimat porottavassa auringossa kun mittari näytti varmasti 27celssiusta ja takapuolen alta huokui hevosen lämpö satulan läpi, joten oli aika tukalat paikat ja hiki virtasi. Sain kuitenkin Turon kulkemaan hyvin, ainakin oman käsitykseni puolesta ja Superin vuokraajakin sanoi hevosen kulkevan nätisti. Hän muuten otti nämä kuvat!
Ravi-siirtymis harjoitteen lopuksi teimme vielä kulmiin ympyrät ja siitä siirryimme, hevosen ollessa uralla laukkaan. Niin käynnistä kuin ravista. Aluksi Turo kysyi että onko pakko jos ei taho ja yksi isompi pukkikin sieltä tipahti, mutta sen perselennon otan omaan kukkarooni sillä annoin liian jämäkästi pohjetta ja unohdin antaa ohjaa.

Lopuksi menimme vielä rennosti ravaillen loppuverkan löysin ohjin ja vähän ilmankin. Ihmeellinen suomenhevonen kun toimii niin mahtavasti myös pelkällä istunnalla! Tää on kyl täys kymppi.

Jalkapotilas

Potilaamme Santtu tervehtyy pikkuhiljaa ja koipi on tukevampi jokapäivä. Pääsi vuokraajakin jo herran selkään ottamaan muutaman kierroksen kävelyä kentällä juoksutus tuokion jälkeen jonka päämääränä oli katsoa Superin liikkeet ja todeta ne puhtaiksi. Sokerina pohjalla oli vuokraajan ja Santun join-up juoksutuksen yhteydessä!

Olemme Santun kanssa harrastaneet nyt maastakäsittelyä paljon mikä meinaa kentällä vapaana hölkkäämistä, venyttelyä, temppuja sekä join-up harjoituksia. Punaturkki on saanut myös bemer hoitoa isommalla teholla mikä on virkistänyt hevosta paljon ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa.
Täytynee myös alkaa kohta lisäämään rehuja kuppiin, sillä ruunan rupsukka meinaa hieman laihtua vaikkei sen enempää nyt liikukkaan. Laidunkauden aikana Superi on syönyt vain mineral plussaa ja biotiini jauhetta.

Heinää täytyy ostaa lisää ja kengittäjä kutsua vuolemaan herrojen kaviot sekä katsomaan Superin hampaat. Ennen jalan kipeytymistä herra nimittäin ei suosinut kuolaintuntumaa ollenkaan ja syö toisepuoleisesti joten ehkäpä herralla on piikkejä. Edellinen raspaus ei onnistunut kamalan hyvin, ainakaan ei näyttänyt siltä kun ell. sijainen vähän vain hipsutteli hampaita raspilla.

Tästä uuteen nousuun ja toivonmukaan Superi pääsee tekemään vielä normitreeniä.

Superin pilotit matkan varrelta

Nyt on aika kerätä varapilottien mielipiteitä Superista kasaan ja vaikka herran selässä taikka kärrien kyydissä ei montaa ihmistä ole käynyt on silti hyvä kuulla mitä muut ovat siitä mieltä. Minun lisäkseni tämän otuksen selässä on käynyt melkein kymmenisen ihmistä, jotkut lyhyemmän ajan ja jotkut taas jopa useamman kerran. Joidenkin mielipiteet jäivät tästä postauksesta pois.

Eniten minun lisäkseni Superin selässä on ollut Janette ja hän oli myöskin ensimmäisiä 'vieraita' henkilöitä joka herran selkään kapusi. Janette on joillekkin tuttu aiemmista postauksista, hän on ollut Santun niinsanottu hoitaja alusta asti kun herra minun nimiini pomppasi. Herra nimittäin asui yksityistallilla pihatossa Janeten perheen pihassa ja myöhemmin Santun muutettua oman pihani kautta lähemmäksi taas Janettea, kävi hän ratsastamassa herralla silloinkin ja sai kokea herran ensimmäisiä laukka askelia kentällä. Viime kesänä Janette oli myöskin Santun hoitaja sekä liikuttaja joten hän taitaa tuntea hevosen melkein yhtä hyvin kuin minä, joten aloitetaampa hänen mielipiteestään?
VIDEOISSA --- Laukkaa --- 28.07.2014 --- Yömaasto

''Santtu on mielestäni aivan ihastuttava herrasmies ja todella mukava hoitaa silloin kun se päättää olla nätisti :D Herra on aika helppo käsitelvä, mutta kun sille päälle sattuu osaa kyllä myös oikutella. Superi on todella ihana ratsastaa ja tykkää hurjasta menosta. Helposti sanottuna ihana rakkauspakkaus <3 '' 

Mira on tietty myöskin blogista jo tuttu henkilö ja varsinkin viime kesältä. Hän ilmoittautui meille kuvaajaksi ja annoin 'palkaksi' sitten ratsastaa Santulla aina kun oli tallilla samaan aikaan kuin minä. Ihana ihminen kaikinpuolin ja tämä parivaljakko tuli hyvin toimeen valvovan silmäni alla ja olisivat varmasti pärjänneet ilman minuakin, mutta leikki loppui lyhyeen Santun muuton takia. Mira sai kuitenkin kokea monet ratsastuskerrat herran kanssa jotka pitivät sisällään niin rauhallista treeniä kuin hurjaa peltolaukkaa ilman satulaa.
VIDEOISSA --- Laukkailua ilman satulaa --- On Top Of The World

''Santtu on oiken mukava ratsastaa ja se kuuntelee hyvin ratsastajan apuja. Santtu on aika reipas joka on vaa kivaa ja santtu on söpö hoitaessa! Ei äksyile kummempii ja se on myös mukava käsitellä. Rauhalinen ja kiva. Santussa on hyvää kiltteys ja se, että se yrittää kaikkensa aina silloin kun jaksaa keskittyy. Hehe huonoo sinää ei oo!

Ps. Santtu on paras ;) ''

Chris, tutummin blogissa esiintyvä nimityksellä poikaystävä/avopuoliso joka on laiska sohvaperuna ja häntä ei kauheammin hevoset kiinnosta, mutta kun herra on Santun selkään muutamaan otteeseen päässyt on hymyssä ollut pidättelemistä! Kärrylenkeilläkin tämä kyseinen ''En jaksa tulla kun sovin poikien kanssa että tänään pelataan'', ''Et sitten aiemmin voinut kysyä?'', ''No en nyt jaksa ja siellä on kylmä/tylsää!'' henkilö on ollut niin pirteää seuraa ja nauruakin olen kuullut joten en taida uskoa, etteikö hän Superista edes hiukkasen välittäisi. Santtu on ainakin ihan rakastunut Chrisiin ja sen huomaa kun ovat aina sylikkäin ja otus leikkii pikkuista orivarsaa kun Chris on tallilla mukanani. Vaikka tämä mieheni ei osaakkaan kovinhyvin ratsastaa, toimii hän Superin kanssa mallikkaasti ja homma hoituu vaikka otus on välillä täysin ihmeissään, että mitä se herra siellä selässä oikein pyytääkään tekemään.
VIDEOISSA --- Kynnetyllä pellolla
''Se on hevonen...''

Tiia, Santun niinsanottu ''hoitaja'' ja yksi liikuttajista ja tietty minun ystäväni. Tiia on tuttu blogista niin kuvaajana ja tietty ratsastajana ja ravilenkki seurana. Hän kiinnostui herrasta kun etsin sille liikuttajaa ja pomppasi sitten Superin selkään ja kokeili tätä ratsastaen ja taisi jopa ihastua. Tiia liikutteli Santtua ratsastaen alussa ja sitten myöhemmin kävimme yhdessä kärrylenkeillä kunnes hän alko hieman nössöilemään papparaisen vauhdista kärryjen edessä, en tuomitse sillä itseänikin hieman pelotti välillä kun hevonen veti tuhatta ja sataa ylämäkeen jossa kärrit olisivat voineet kaatua. Olemme Tiian kanssa melkein löytäneet itsemme ojasta tämän herran kanssa, mutta tallille pääsimme aina ehjin nahoin. Tämä ihminen on kunnon hölösuu, mutta todella mukava sellaisenaan ja mahtava persoona. Olen iloinen kun sain tutustua Tiiaan ja Santtukin taitaa olla tyytyväinen uuteen tuttavuuteen. Tiiasta kuullaan vielä tulevaisuudessakin täällä blogissa, ainakin toivottavasti! :)


''Santtu on ihana teräspappa jolla on pilkettä silmäkulmassa. Hoitaessa oikein mukava ja fiksu kun ei ole "örmytuulella" jolloin vähä leikkii kovista :) Ratsastaessa melko herkkä ja tylsistyy helposti jos jankkaa samaa tehtävää. Vauhtia herrasta löytyy jokusen verran mutta jarrut löytyy melko nopeasti yleensä. :) Ajaessa Santtu on minun mielestäni parhaimmillaan ja se tietää sen itsekkin, vauhtia löytyy mutta silti on niin unelma tässä hommassa. Santtu on siis kaikinpuolin ihana pappa joka kehittyy koko ajan eteenpäin ja sitä ei voi muutaku rakastaa <3''

Netta tuli kuvioihin kun muutimme Superin kanssa Leppävirralle kasvattajan tykö ja etsin herralle liikuttajaa/vuokraajaa pitkään, kunnes Netta ilmoitti itsestään ja mikäpä siinä kun hevosta kokeilemaan. Olin muutamia kertoja katsomassa miten ratsastukset menivät ja kun en ollut paikalla niin luinkin sitten Santun vihosta mitä he olivat tehneet. Reipas ja todella mukava persoona johon oli ilo tutustua. Pakko sanoa että en olisi parempaa liikutusapua varmaan kyllä saanut mistään muualta. Paljon kiitoksia sinulle Netta kun jakosit tätä hölmöä aasin takapuolta!

''No... muistan kun tulin ekaa kertaa Santtua testaamaan ja ihmettelin että se oli niin älyttömän pieni :D
 Ravia en osannu keventää puhumattakaan, että sitä istuisi perus istunnassa koska ravi oli niin iso ja lennokas :D Sinäänsä Santulla on älyttömän helppo ratsastaa, mutta  toisinaan se oli varmaan vaikein hevonen kellä oon ikinä ratsastanu :D En tiiä miks mutta tykästyin Santtuun heti :)
 Ei liian helppo muttei kuitenkaan liian vaikeekaan. Ihastuin siihen heti myös sen söpöyden takia , ja se oli myös syy siihen että vaikka se olis kuinka rasittava ollu ratsastaa niin sille ei vaan voinu olla ikinä ''suuttunut'' :D
 En oo myöskään menny ikinä niin kovaa  kun aina välillä kun herra päätti repästä ohjat käsistä ja lähtee vetämään. :D
 Oli myös kiva kun vaikka oltais tehty ihan normi juttuja niin Santtu keksi aina jotain ja en ikinä ollut Santun kanssa ilman, että en olis nauranu sen hölmöille tempauksille ja ikinä ei voinut tietää mitä Santtu päätti keksiä  seuraavaks :D Mutta koska oppi tuntemaan sen, niin sillä pysty tekemään niin paljon kaikkia eri juttuja :)
 Oli ihana tutustua Santtuun vaikka jäikin näin lyhyeks <3
 . En kadu että lähetin viestiä ja tulin testaamaan!''

Ajantasalle

Postaustahti on hiipunut ja mistään ei kuulu mitään?

Taitaa siis olla aika tsekkailla teidät ajantasalle, mitä meille kuuluu ja mitä on tapahtunut.

Parisen viikkoa sitten herra Tee pääsi leikkimään talutusratsua ja kantamaan pikkutyttöjä selässään. Kyseessä oli ihanat serkkutyttöset jotka tulivat hevostelemaan kun olimme heidän kanssaan puhuneet hevosleiristä tälle kesälle mikä ei kuitenkaan onnistunut hyvän talutusponin puuttuessa. Alkujaanhan minä etsin nimenomaan pienempää ponia millä itse pystyisin kärrittelemään ja ehkä jopa ratsastamaan ja joka olisi hyvä talutusratsu sukulaisten lapsille, mutta sellaista ei ikinä löytynyt vaikka olin etsinyt jo pitkään. Onneksi löysin Turon joka pääsi toimimaan Minjan ja Taikan harjoitusratsuna.
Harjoittelimme tyttöjen kanssa satulassa istumista, ohjien oikein pitämistä sekä hevosen ohjausta. Seuraavana päivänä tytöt saivat ottaa myös muutaman raviaskeleen halutessaan.
Minun tätinikin kävi suomiputen selässä ja otti jopa raviakin monen vuoden ratsastustauon jälkeen ja taisi rakastua Turjakkeeseen täysin. Pakko myöntää, että se on erittäin valloittava persoona!

Santtu on vietellyt leppoisampia päiviä jalkavaivojensa kanssa. Meillä on nyt nimittäin ne samat vanhat jalka sekä selkävaivat palanneet vaikka olen tehnyt kaikkeni jotta säästyisimme niiltä. Selän tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen vaikka se onkin jumissa ollut. Olen hieronut hevosen melkein jokapäivä kun se on ollut vapaalla. Kun herran vuokraaja on käynyt ratsastamassa olen keskittynyt vain katsomaan hevosen liikettä sekä opettamaan ratsastajaa toimimaan punaturkin kanssa oikein.

Vuokraajalla on mennyt todella hyvin Santun kanssa ja luottamus kasvaa. Nyt on kuitenkin maastakäsittelyn aika vasemman takajalan puolesta joka jotenkin otti osumaa maastolenkillämme. Maastossa kävelimme rennosti ja otimme muutamat pätkät ravissa. Minä siis itse ratsastin hevosellani ja Santun vuokraaja meni suomiputella edessämme. Tallille tultaessa vuokraajan oli tarkoitus ratsastaa kentällä mutta hevonen ontui ja leikki loppui siihen.

Jalka tuntui samanlaiselle kuin viime talvena jolloin herra oli hetken levossa. Jännetuppi pullotti nestettä ja jalka oli takasyrjältä kinnerpattiin asti turvoksissa muttei pahasti. Kylmäsimme jalat ja laitoimme vielä linimenttiä varmuudenvuoksi päälle. Hieroin hevosen ristiselän ja takajalat linimenttien sun' muiden mömmöjen kera ja hevoset jäivät yöksi talliin.

Santtu on toipunut jalkansa kanssa hienosti ja hyvinkin nopeasti. Vielä liike ei ole puhdas ja maastakäsittely jatkuu viikon verran. Eli rutiini on liikuttaa kevyesti ja kylmätä jalkoja paljon letkuttaen.

Tallissa on tapahtunut myös muutoksia. Olemme saaneet lisää koukkuja seinille ja uudet ovet.
Tallista saattoi kuulua ''HALLELUJA'' kun astuin sisään ja tajusin ihanat kaksiosaiset karsinanovet paikoillaan. Hevoset olivat olleet edellisen yön ulkona ja tulin tallille vasta päivemmällä joten työmiehillä on ollut aikaa tehdä ovet valmiiksi aamulla.

Kolmas karsinakin on valmistunut jonne siirsin Turon jotta hänelläkin olisi ikkuna ja myöskin hieman isompi karsina. Herra Tee kun on aika isoa tekoa, ainakin Santtuun verrattuna. Superi sai pitää oman koppinsa jossa se viihtyy hyvin vaika kaveri vaihtoikin puolta.
Karsinan vaihdossa oli selvästi jotakin hyvää, sillä aamulla Turon karsinasta löytyy ympyrä-ura mikä tarkoittaa että se on levoton karsinassa ja kiertää ympyrää moneen otteeseen. Nyt ympyrä-urat ovat kadonneet melkein kokonaan. Pojat ovat ulkona suurimman osan öistä jos sää niin sallii, mutta kun ne ovat olleet sisällä ei Turo ole ilmeisemmin stressannut niin paljoa kun on ollut ikkuna mistä tiirailla ulos.

Mikä ihmeen BEMER?

Olen luvannut tänne blogin puolelle kirjoittaa hieman tuosta meidän BEMER laitteesta mitä minä ja Santtu käytämme yhdessä sekä taloutemme muut jäsenet, kuten kissat. Tämä postaus sisältää siis tietotekstiä laitteesta, joka vaikuttaa mikroverenkiertoon.

Me käytämme Bemeriä ennaltaehkäisevänä ja terveyttä edistävänä hoitona n. 2-4krt. viikossa. Menetelmää voi käyttää valmistelevana toimenpiteenä(niinsanotusti lämmittelynä) ennen suoritusta tai palauttavana treenin jälkeen. Santulla käytetään myös kohdistettua hoitoa oej. vanhaan hankosidevammaan ja nyt myös takajalkoihin vuorotellen.

Fysikaalinen verisuoniterapia esim. selkäkipuihin ja lihasjännitykseen
 -BEMER parantaa mikroverenkiertoa sekä edistää verenvirtausta pienimmissä verisuonissa. Tämä parantaa kehon solujen suorituskykyä, joka puolestaan auttaa kivun helpottumisessa sekä tukee kehon omia itseään korjaavia prosesseja

Toimiva mikroverenkierto tukee immuunivastetta ja auttaa ennaltaehkäisemään sairauksia
-Säännöllisesti käytettynä fysikaalinen verisuoniterapia tukee kehoa tehokkaasti taistelussa sairauksia ja kehon toimintahäiriöitä vastaan sekä tukee kehon omia parantumis- ja uudistumisprosesseja.

Hoitoalueet

Fysikaalista verisuoniterapiaa käytetään monissa eri yhteyksissä. Mikroverenkierron paraneminen eli parempi veren virtaus pienimmissä verisuonissa tukee terveyttä, immuunijärjestelmää ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vuosien kokemukseen perustuen BEMER on jatkanut fysikaalisen verisuoniterapian kehittämistä, tehden uraauurtavia havaintoja paikallisten ja humoraalisten säätelyjärjestelmien biorytmeistä. Tehokas mikroverenkierron stimulointi tukee kehon kaikkein tärkeimpiä säätelymekanismeja koskien ennaltaehkäisyä, paranemista, palautumista ja uusiutumisprosesseja. Terapiaa voidaan käyttää myös lukuisissa hoidoissa ja indikaatioissa.

MIHIN BEMER-TEKNOLOGIA PYSTYY?

vähentää tulehdusalttiutta

vahvistaa vastustuskykyä

suojaa paremmin vapailta radikaaleilta

parantaa elinten ja kudosten ravinteiden saantia ja edistää kuona-aineiden eritystä elimistöstä

vähentää stressin seurauksia

tukee häiriintyneitä paranemisprosesseja

parantaa suorituskykyä ja kestävyyttä

lyhentää palautumisaikaa ja vähentää loukkaantumisriskiä urheilussa

 Bemerillä on myös laite joka on suunniteltu hevosille joka kestää tallin epäpuhtauksia, BEMER VET joka on vaativaan käyttöön suunniteltu järjestelmä joka pystyy samaan kuin kaikki muutkin laitteet.

linkki videoon

Kiinnostuitko? Lisätietoja BEMERistä saat minun kauttani sekä seuraavasta linkistä :

Mika Voutilainen Team Hyppynaru | Fysikaalinen verisuoniterapia BEMER

Like an orang-utang

linkki videoon 

En edes tiedä mistä taas aloittaa. Tämän videon ns. lupasin julkaista tänne blogin puolelle vaikka häpeän silmät päästäni taas vaihteeksi. Video on kuvattu siis tiistaina 28.päivä jona ratsastin molemmat hepotit. Santun kanssa käytiin kevyt maasto ja meinasin jo olla ratsastamatta Turoa koska Superi veteli taas kipeää kättäni jonka seurauksena alkoi pistävä kipu.
Tajusin sitten ratsastusvyön riippuvan satulatelineestä ja hoksasin että voisin kokeilla miltä suomiputte tuntuu satulatta. Jälkeenpäin ajatellen en olisi edes kahvallista vyötä tarvinnut, mutta olipahan se kuitenkin henkisenä tukena mukana.
Kahdesti meinasin tipahtaa kun herra alkoi pukittelemaan. Ensimmäistä tapausta videolla ei näy koska se osui juurikin oikealle, lyhyensivun kulmaan joka ei mahtunut kameran linssiin. Äänet kyllä kuului kun ärähdin hevoselle, mutta leikkasin ne pois. Sitten on tuo pukki-episoodi mikä näkyy videolla laukatessa, tämä ei ollut niin paha kuin aiempi. Hieman vain horjahdin pukeista ja siirryimme takaisin laukkaan juuri samasta kohdasta missä pukittelut alkoivat ja homma jatkui.

Alla kuvakaappaus aiemmalta ratsastusvideolta mitä en taida julkaista tänne vaikka se menikin ihan hyvin.

10 / 325 kuvasta

1.

 
Otsikko kertoo siis kuinka monta kuvaa julkaisin tähän postaukseen kokonaisesta kuva rykelmästä mitä poikaystäväni otti meistä hevosten kanssa. Hän ei ole koskaan mielissään tulossa tallille tekemään yhtään mitään. Minulle seuraksi, kuvaamaan taikka moikkaamaan hevosia. Kameran takana hippailu on sellaista ettei katsota edes kameran ruutuun ja räpsitään sillointällöin jolloin kaikki parhaimmat otokset jäävät välistä, mutta on se ainakin jotain että hän tulee edes joskus mukaan ja yrittää. Saisi yrittää enemmän, mutta hän on mies. Annetaan se hänelle anteeksi!

Kuvaussessiossa tuli tosiaan 325kuvaa joista poistin raa'asti kaikki epätarkat sekä heilahtaneet ynm. Kuvia jäi editoitavaksi jäljelle 191 kappaletta joista tasan 10 oli julkaisukelpoisia hyvässä tai pahassa. Omaan käyttööni jäi sitten liuta kuvia joista saisi ehkä jotain, mutta nämä kuvat ovat teille nyt näkyvillä ja toivottavasti tykkäätte. Minä ainakin tykkään muutamasta hirmuisen paljon.

2.

3.

4.

5.

6.

7.                                                                                    8.

9.

10.

Mitä pidätte kuvista?