26. huhtikuuta 2017

Maneesin kätköissä


Keski-Suomeen iski takatalvi, juuri kun oli suunnitelmissa lähteä porukalla kentälle, mikä sijaitsee hieman kauempana maastojen toisella puolella. Sitten luonnonäiti päätti rykäistä maan valkeaan vaippaan yhdessä yössä, mutta kesä tekee tuloaan ja kaikki muuttui loskaksi ja räntäsateeksi. Lähdimme Creditin kanssa maneesiin, piiloon tuota kammottavaa säätä.

Matkamme sujui hyvin hitaasti tallilta maneesiin upottavien peltojen kautta. Viimeisellä kymmenellä metrillä taivas raukesi ja vettä tuli taivaan täydeltä, mutta kerkesimme juuri ja juuri suojaan, hieman kastuen. I love finnish weather! NOT.

Kerkesimme tehdä alkuverkkaa Ceen kanssa ennen isännän saapumista maneesiin koiran kanssa jonka olin taas ''hiillostanut'' kuvaamaan meitä jotta saadaan tänne blogiin taas eloa.
Tänään ruuna oli jopa ehkä ärsyttävä ratsastaa, mutta sekin johtuu vain jäykkyydestä mikä taas johtuu pitkästä saikkuilusta ja varovaisesta liikutuksesta. Maneesin B-L kulma oli ruunalle jotenkin hyvin vaikea alkusta alkaen ja se veti sen aina lapa edessä, myös käynnissä. Muutenkin Creditin mielestä maneesin takasivun voi vetää täysillä ja mutkat suoriksi meiningillä, mutta tälläkertaa keskityinkin kulmiin senverran enemmän että puolentunnin yrityksen jälkeen ruuna alkoi taipumaan rungostaan, myös ongelma kulmassa.
Ensimmäiset kierrokset ravissa jouduin pysäyttämään ruunan kulmaan ja kiertämään muutaman pienen voltin kulmassa jotta se taipuisi myös kys. paikassa pyydettäessä. Ruuna jumittui kulmaan hämmentyneenä ja jouduin rohkaisemaan sitä melko paljon. Onhan se nyt vähän hämmentävää kun hackamorekin on vielä vähän outo kapine ja lihakset ovat melko jumissa.




Onneksi pulmamme hälveni hetki hetkeltä olemattomaksi ja Credit alkoi rentoutumaan sekä sen kautta taipumaan. Pakko kyllä sanoa, että herrassa oli myös pidättelemistä. Energiaa oli kuin pienessä kylässä, mutta loppua kohden kun se alkoi tehdä töitä, pikkuhiljaa vauhtikin hiipui.

Yritin myös keskittyä suoriin teihin ja meidän suoruuteen ettemme kallistuisi aina sisäänpäin kulmissa ja volteilla. Melko huonolta se vaikutti kuvia katsellessa, mutta nekin ovat vain puoli totuutta. Pääasia tänään kuitenkin oli saada C edes vähän rennommaksi ja kuuntelemaan paremmin hackamorea. Ensikerralla menen taas luultavimmin kuolaimen kanssa, sillä ruunalla on liikettä ja sitä alkaa löytyä pikkuhiljaa enemmän kun se saa ravata aina enemmän ja enemmän treenien yhteydessä.

Otin ratsastuksen loppuun molempiin suuntiin vielä lyhyet laukat jotta sairasloman jumit aukenisivat. Laukka oli isoa, mutta hillittyä ja annoin ruunalle pitkät ojat loppuun jotta se saisi itse siirtyä raviin.



Kävelimme maneesissa vielä hetken jotta ruuna rauhoittuisi ennekuin lähdimme takaisin kotitallille missä taas kylmättiin jalka ja samalla kun jalka oli kylmäyksessä siivosin ruunan karsinan ja nakkasin sille loimet päälle. Ennen pihalle viemistä tarkastelin jokaisen jalan ja täytyy vaan todeta, että etujalka on aina vaan parempi ja parempi. Yhtään ei ollut lämpöä tai ylimääräistä nestettä. Hyvin tyytyväisen näköinen herra jäi kaverin kanssa tarhaan syöpöttelemään, räntäsateeseen tosin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti