17. toukokuuta 2017

Super pappa

1.
Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.
3.
4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit
Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.
6.
7.
Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.
9.
10.



Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti