Muuton keskellä on hyvä rauhoittua

Muutto on käynnissä, harmittaa myöntää että muutamme ensi viikonloppuna Kuopioon. Muuton takia postaukset ovat vähäisiä ja nytkin ei oikein ole intoa kirjoittaa, mutta ajattelin päivittää tilannetta. Olen pyrkinyt viettämään Creditin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista ja sekin on ollut hyvin vähäistä. On riittänyt pakkaamista, reissaamista sekä muuta hommaa mitkä estävät tallilla käymisen. Olen kuitenkin päässyt tuulettamaan päätä tuon hienon ruunan kanssa. Meillä kävi kuvaajakin napsimassa meistä ihania kuvia viikko sitten.

5. päivä elokuuta kävimme maneesilla märkien olosuhteiden takia, pelto oli litimärkä ja maastot liukkaat. Pääsimme tekemään hommia juuri huolletulle, koskemattomalle maneesin pohjalle. Paljoa emme tehneet ja en jaksanut pyytää hevoselta paljoa, olin herännyt aikaisin ja edellinen yö oli huonosti nukuttu. Teimme kuitenkin väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Virtaa herralla oli vapaapäivien johdosta, laukkaa hän ei suostunut kunnolla pyörittämään ja nosto oli vaikeaa. Melko mukava ratsastettava, ei painanut kädelle, jonkun verran nyppi ohjista mutta sekin oli todella vähäistä.

Takaisin tallille menimme ilman satulaa kun omistaja nappasi satulan autoonsa. Yleisesti Credit on atuotietä ylittäessä steppaillut, mutta nyt oli hyvin maltillinen kotimatka. Minun onnekseni.

Olemme Creditin kanssa harjoitelleet vesileikkejä. Aina kun eteen tulee vesilammikko, me menemme sen läpi, emme yli tai ohi. Herra ei kuullemma mene uimaan, noh sain sen ensi yrittämällä kastamaan etukavionsa järvessä. Se olisi pompannut perässäni veteen jos olisin uskaltanut pyytää. Olisipa ollut pidemmät ohjat tai liina niin olisin ehkä uskaltanut. Etukavioiden kastaminen oli askel, ehkä se joskus menee veteen itsekkin. Isommissa vesilätäköissä polskitaan jo etukaviolla ja veden pintaa tutkitaan turvalla.

Olemme käyneet pari kertaa myös maastossa tässä välissä ja pakko sanoa, että Credit on paras päänselvittäjä mitä voi olla. Vaikka välillä meillä onkin tahdista erimielisyyksiä,  sen kanssa tulee todella hyvä olo, joskus jopa alkaa laulattamaan.

Creditkin muutti tallia sunnuntaina. Tallinvaihdos sattui melko sopivalle ajankohdalle kun olimme ajamassa Kuopiosta Jyväskylään, omistajalta tuli pyyntö että voisinko auttaa muutossa ja ratsastaa ruunan uuteen paikkaan. Olimme juuri risteyksessä mistä pääsimme suoraan tallille ilman, että olisimme joutuneet kiertämään Jyväskylän keskustan kautta.

Avopuoliso pudotti minut tallille ja lähdin hoitamaan Creditin valmiiksi siirtoa varten. Sain kypärän ja hanskat lainaan omistajalta ja lähdimme matkaan. Vaikka minulla ei ollut ratsastus varusteita mukana, meni matka hyvin. Herra muutti nyt tallille missä kävimme valmennuksessa ja irtohypyttämässä sitä, eli nyt on paremmat treeni mahdollisuudet ja Ceellä enemmän kavereita.

Oma muutto pukkaa päälle, mutta onneksi tulemme käymään Jyväskylässä silloin tällöin niin pääsen nauttimaan vielä tämän herran seurasta. Pyrin käymään vielä ennen viikonloppua herran luona, mutta lauantaina pääsen viimeistään katsomaan miten herra on asettunut uuteen paikkaan. Avopuoliso käy viimeistä kertaa narraamassa koskella taimenia niin minä käyn nauttimassa hevosista.

Päivä jota en hetkeen unohda

Sunnuntai 30.07.2017 oli Kulmalan hevospalvelun järjestämät kouluratsastuksen harjoituskilpailut joihin olimme Creditin kanssa ilmoittauduttu omistajan johdosta. Ratana Helppo D:3 2013 eli raviohjelma. Credit ei ole koskaan ennen ollut ratsastuskisoissa sitten nuoruuden ravi ja  monté ratojen jälkeen. Jännitys oli suuri ja odotukset olivat niillä main, että jospa pysymme kouluaitojen sisäpuolella.
Olin itse Laukaassa jo lauantai illalla, juoksutin ruunan ja taivuttelin käynnissä sitä vielä selästä käsin omistajan kanssa. Mitään suurempia treenejä ei tehty ettei C olisi sitten väsynyt seuraavana päivänä. Tuolloinkin oli uninen meininki kun pojat olivat olleet yön laitumella. Jätimme ne nyt tarhaan yöksi ja heti aamulla kahdeksan aikaan kävelin tallille, otin Creditin karsinaan syömään aamuheiniä samalla kun harjasin ja tein herralle sykeröt.

Onnea oli kun kisat järjestettiin Varjolassa, naapuritallilla kävelymatkan päässä, ei tarvinnut koppia taikka häslätä muutenkaan hevosen siirron kanssa kun sinne pystyi kävellä siistin ja valmiiksi laitetun hevosen kanssa.
Olimme varjolan tallilla 10:40 ja ensimmäinen luokka, Helppo D:3 2013 starttasi vähän yli 11. Kerkesimme verkata vähän, mutta sopivasti, ravasimme ja teimme pysähdyksiä. Creditin moottori oli melkein sammuneessa tilassa, se vaati jatkuvaa pohjetta. Verkassa minulla ei ollut kannuksia taikka alussa raippaa kunnes omistaja saapui paikalle ja antoi meille raipan jotta sain ruunaan vähän poweria. Kerkesimme nostaa oikean laukankin mikä nostatti energiatason taivaisiin ja kävimme rauhoittumassa metsäpolulla.

Olimme lähtölistan mukaan viidensiä, mutta jälki-ilmoittautunut ratsukko ilmaantui ensimmäiseksi suorittamaan rataa. Täten olimme kuudensia radalla. Odottelu oli piinaavaa ja täynnä adrenaliini ryöppyjä. Sain itse melkein paniikki kohtauksen hetki ennen omaa suoritustamme kun yritin saada kannuksia jalkaani ja tajusin että olemme oikeasti täällä, tässä tilanteessa. Rauhoituin kuitenkin kun videokuvasin välissä toisen hevosen radan omistajalleen ja juttelin vieressä olevan naisen kanssa sitä sun tätä.

Kun kuulutettiin, että meidän pitäisi mennä valmistautumaan Creditin kanssa, iski taas pieni paniikki ja etsin Ceen ja omistajan käsihevos alueelta, kipusin uljaan mustan selkään ja menimme kävelemään odottelu alueelle. Hevosessa ei ollut virtaa. Jouduin todella ronskisti antamaan pohjetta jotta se liikkuisi edes himpun verran eteenpäin. Sinäänsä parempi laiska kuin käsistä lähtevä hevonen, mutta oli hermoja raastavaa radallakin potkia ruunaa eteenpäin. Se liikkui kuitenkin rennosti eikä ottanut pultteja oikein mistään, kun menimme suoritus alueelle ruuna pomppasi kevyesti tuomarin auton kohdalla, luultavasti pelästyi kyykyssä olevaa kuvaajaa kun mokoma oli hevosen sokealla puolella.

Kun tuomari vihelsi pilliin, jotta voisimme aloittaa suorituksemme en ensin meinannut saada Credittiä ravaamaan alkuunsakkaan. Maiskuttelin ja pyysin, kopautin keyesti kannuksilla mutta ei mitään, kunnes kuiskasin hevoselle, laukka. Ihmeellinen ja maaginen sana sai hevoseen eloa niin että pääsimme aloittamaan radan.
Etenimme radalla todella matelevasti ja tuomarin kommentissakin luki että suurena ongelmana oli rytmin säilyminen. Muutama askel rikko tuli käynnille kun en mokoma osannut pyytää ruunaa eteen. Pohkeet olivat kiinni ja ohja melkein jopa roikkui löysänä, ruuna oli väsynyt, mutta sen suoritus oli hieno. Itse hyvin itsekriitikkona meinasin hävetä silmät päästäni ratavideon nähtyäni, mutta tehty mikä tehty ja ei oikeasti onnellisempi voi olla.

(linkki videoon)

Ratamme jälkeen kun nousin ruunan selästä alas, jalkani olivat spagettia ja meinasin tipahtaa maahan. Onneksi Creditin omistaja tuli nopeasti paikalle, antoi vesipullon ja nappasi ruunan käsistäni. Olin hermoromahduksen puolella ja sitä ei yhtään auttanut kuulutus missä kerrottiin meidän johtavan. Tipahdin istumaan nurmikolle ja itkin. Tuli todella surkea olo, koska olemme muuttamassa pois ja täällä olen ollut todella onnellinen ja löysin tämän hevosen, nämä ihmiset. Onneksi mieltä piristi se, että pääsen täällä käymään ja tämä kokemus oli jotain aivan mahtavaa! Saan vain kiittää Creditin omistajaa että sain tutustua näin upeaan lämminveriseen ja tietysti koko perheeseen.

Ratamme jälkeen oli vielä muutama ratsukko mistä viimeiset kaksi nousivat meidän edellemme todella, todella upein suorituksin. Viimeinen radan suorittaja loksautti suun ammolleen, Suomenhevoset ovat kyllä aivan upeita jos niistä pitää huolta, varsinkin oriit.
Mutta hei, olihan siinä hymyssä pidättelemistä kun kävelimme palkintojen jakoon kahden suomenhevosen kanssa. Tulimme kolmanneksi prostentein 54,2% ja pisteitä saimme 103.

Super Credit!

Kunniakierroksella

Palkintojen jaossa oli kyllä aivan huikea fiilis. Credit otti ruusukkeen vastaan rauhallisesti ja tuttuun tapaan tuomarin kättelyn jälkeen pääsimme kunniakierrokselle. Omistaja kirkui jostain takaamme onnessaan ja se aiheutti naurua, minulle ainakin. Edessämme laukkaava suokki ei onneksi aiheuttanut pultteja Creditille, me päätimme ravata ja napata sitä radalla kaivattua lisättyä ravia pitkille sivuille. Huikeaa! Kiitokset ja taputukset super hienolle papalle, oli aika siirtyä estraadilta puiden sekaan ja hävitä varjoihin.

Kävin vielä ennen lähtöä hakemassa palkintomme sekä arvostelut jotka auttavat sitten seuraavaa koitosta. Kaikki mitä paperiin oli kirjattu oli hyvin samanlaista mitä radan jälkeen sanoin ja selitin itselleni sekä Ceen omistajalle. Se ei liikkunut, tahtirikkoja sekä pari mutkittelevaa tietä. Lopputervehdys oli täysin oma vika, oli kiire päästä pois ja en edes odottanut että hevonen oli täysin pysähtynyt. Mutta ei oikeasti paremmin olisi voinut näillä eväillä mennä. Ollaan super tyytyväisiä, varsinkin tuohon ihanaan ruunaan.

Kikkara prinssi sykeröiden purkauksen jälkeen

Meinasin radasta tehtä ääniraidallisen, että kerron vähän mitä virheitä tein ja mitä pisteitä saimme mistäkin, millä kommenteilla mutta en vain ole jaksanut tai viitsinyt. Olen vieläkin vähän täpinöissäni hienosta päivästä. Jos sellaista joku haluaa niin voisin vielä yrittää tehdä.
Videosta kuuluu, että paikanpäällä oli kuvaaja jonka kuvia odottelemme innolla. Meinasin odotella kuvat vielä tähän postaukseen, mutta enhän minä malttanut. Seuraavia kisoja odotellen, vai mitä?