1. elokuuta 2017

Päivä jota en hetkeen unohda

Sunnuntai 30.07.2017 oli Kulmalan hevospalvelun järjestämät kouluratsastuksen harjoituskilpailut joihin olimme Creditin kanssa ilmoittauduttu omistajan johdosta. Ratana Helppo D:3 2013 eli raviohjelma. Credit ei ole koskaan ennen ollut ratsastuskisoissa sitten nuoruuden ravi ja  monté ratojen jälkeen. Jännitys oli suuri ja odotukset olivat niillä main, että jospa pysymme kouluaitojen sisäpuolella.
Olin itse Laukaassa jo lauantai illalla, juoksutin ruunan ja taivuttelin käynnissä sitä vielä selästä käsin omistajan kanssa. Mitään suurempia treenejä ei tehty ettei C olisi sitten väsynyt seuraavana päivänä. Tuolloinkin oli uninen meininki kun pojat olivat olleet yön laitumella. Jätimme ne nyt tarhaan yöksi ja heti aamulla kahdeksan aikaan kävelin tallille, otin Creditin karsinaan syömään aamuheiniä samalla kun harjasin ja tein herralle sykeröt.

Onnea oli kun kisat järjestettiin Varjolassa, naapuritallilla kävelymatkan päässä, ei tarvinnut koppia taikka häslätä muutenkaan hevosen siirron kanssa kun sinne pystyi kävellä siistin ja valmiiksi laitetun hevosen kanssa.
Olimme varjolan tallilla 10:40 ja ensimmäinen luokka, Helppo D:3 2013 starttasi vähän yli 11. Kerkesimme verkata vähän, mutta sopivasti, ravasimme ja teimme pysähdyksiä. Creditin moottori oli melkein sammuneessa tilassa, se vaati jatkuvaa pohjetta. Verkassa minulla ei ollut kannuksia taikka alussa raippaa kunnes omistaja saapui paikalle ja antoi meille raipan jotta sain ruunaan vähän poweria. Kerkesimme nostaa oikean laukankin mikä nostatti energiatason taivaisiin ja kävimme rauhoittumassa metsäpolulla.

Olimme lähtölistan mukaan viidensiä, mutta jälki-ilmoittautunut ratsukko ilmaantui ensimmäiseksi suorittamaan rataa. Täten olimme kuudensia radalla. Odottelu oli piinaavaa ja täynnä adrenaliini ryöppyjä. Sain itse melkein paniikki kohtauksen hetki ennen omaa suoritustamme kun yritin saada kannuksia jalkaani ja tajusin että olemme oikeasti täällä, tässä tilanteessa. Rauhoituin kuitenkin kun videokuvasin välissä toisen hevosen radan omistajalleen ja juttelin vieressä olevan naisen kanssa sitä sun tätä.


Kun kuulutettiin, että meidän pitäisi mennä valmistautumaan Creditin kanssa, iski taas pieni paniikki ja etsin Ceen ja omistajan käsihevos alueelta, kipusin uljaan mustan selkään ja menimme kävelemään odottelu alueelle. Hevosessa ei ollut virtaa. Jouduin todella ronskisti antamaan pohjetta jotta se liikkuisi edes himpun verran eteenpäin. Sinäänsä parempi laiska kuin käsistä lähtevä hevonen, mutta oli hermoja raastavaa radallakin potkia ruunaa eteenpäin. Se liikkui kuitenkin rennosti eikä ottanut pultteja oikein mistään, kun menimme suoritus alueelle ruuna pomppasi kevyesti tuomarin auton kohdalla, luultavasti pelästyi kyykyssä olevaa kuvaajaa kun mokoma oli hevosen sokealla puolella.

Kun tuomari vihelsi pilliin, jotta voisimme aloittaa suorituksemme en ensin meinannut saada Credittiä ravaamaan alkuunsakkaan. Maiskuttelin ja pyysin, kopautin keyesti kannuksilla mutta ei mitään, kunnes kuiskasin hevoselle, laukka. Ihmeellinen ja maaginen sana sai hevoseen eloa niin että pääsimme aloittamaan radan.
Etenimme radalla todella matelevasti ja tuomarin kommentissakin luki että suurena ongelmana oli rytmin säilyminen. Muutama askel rikko tuli käynnille kun en mokoma osannut pyytää ruunaa eteen. Pohkeet olivat kiinni ja ohja melkein jopa roikkui löysänä, ruuna oli väsynyt, mutta sen suoritus oli hieno. Itse hyvin itsekriitikkona meinasin hävetä silmät päästäni ratavideon nähtyäni, mutta tehty mikä tehty ja ei oikeasti onnellisempi voi olla.



Ratamme jälkeen kun nousin ruunan selästä alas, jalkani olivat spagettia ja meinasin tipahtaa maahan. Onneksi Creditin omistaja tuli nopeasti paikalle, antoi vesipullon ja nappasi ruunan käsistäni. Olin hermoromahduksen puolella ja sitä ei yhtään auttanut kuulutus missä kerrottiin meidän johtavan. Tipahdin istumaan nurmikolle ja itkin. Tuli todella surkea olo, koska olemme muuttamassa pois ja täällä olen ollut todella onnellinen ja löysin tämän hevosen, nämä ihmiset. Onneksi mieltä piristi se, että pääsen täällä käymään ja tämä kokemus oli jotain aivan mahtavaa! Saan vain kiittää Creditin omistajaa että sain tutustua näin upeaan lämminveriseen ja tietysti koko perheeseen.

Ratamme jälkeen oli vielä muutama ratsukko mistä viimeiset kaksi nousivat meidän edellemme todella, todella upein suorituksin. Viimeinen radan suorittaja loksautti suun ammolleen, Suomenhevoset ovat kyllä aivan upeita jos niistä pitää huolta, varsinkin oriit.
Mutta hei, olihan siinä hymyssä pidättelemistä kun kävelimme palkintojen jakoon kahden suomenhevosen kanssa. Tulimme kolmanneksi prostentein 54,2% ja pisteitä saimme 103.

Super Credit!
Kunniakierroksella

Palkintojen jaossa oli kyllä aivan huikea fiilis. Credit otti ruusukkeen vastaan rauhallisesti ja tuttuun tapaan tuomarin kättelyn jälkeen pääsimme kunniakierrokselle. Omistaja kirkui jostain takaamme onnessaan ja se aiheutti naurua, minulle ainakin. Edessämme laukkaava suokki ei onneksi aiheuttanut pultteja Creditille, me päätimme ravata ja napata sitä radalla kaivattua lisättyä ravia pitkille sivuille. Huikeaa! Kiitokset ja taputukset super hienolle papalle, oli aika siirtyä estraadilta puiden sekaan ja hävitä varjoihin.

Kävin vielä ennen lähtöä hakemassa palkintomme sekä arvostelut jotka auttavat sitten seuraavaa koitosta. Kaikki mitä paperiin oli kirjattu oli hyvin samanlaista mitä radan jälkeen sanoin ja selitin itselleni sekä Ceen omistajalle. Se ei liikkunut, tahtirikkoja sekä pari mutkittelevaa tietä. Lopputervehdys oli täysin oma vika, oli kiire päästä pois ja en edes odottanut että hevonen oli täysin pysähtynyt. Mutta ei oikeasti paremmin olisi voinut näillä eväillä mennä. Ollaan super tyytyväisiä, varsinkin tuohon ihanaan ruunaan.


Kikkara prinssi sykeröiden purkauksen jälkeen
Meinasin radasta tehtä ääniraidallisen, että kerron vähän mitä virheitä tein ja mitä pisteitä saimme mistäkin, millä kommenteilla mutta en vain ole jaksanut tai viitsinyt. Olen vieläkin vähän täpinöissäni hienosta päivästä. Jos sellaista joku haluaa niin voisin vielä yrittää tehdä.
Videosta kuuluu, että paikanpäällä oli kuvaaja jonka kuvia odottelemme innolla. Meinasin odotella kuvat vielä tähän postaukseen, mutta enhän minä malttanut. Seuraavia kisoja odotellen, vai mitä?

28. heinäkuuta 2017

Kisat lähestyy


Niin, lukijakansa joka ei meitä vielä facebookissa seuraa, olemme Ceen kanssa ilmoittautuneet kisoihin. Lähdemme hevosen ensimmäiseen kukkahattutäti koitokseen sunnuntaina 30.7. ratana Helppo D:3 2013. Itse olen nuorempana kisannut tietty jonkun verran, mutta kyllä itseänikin jännittä monen vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Credit on kisannut nuorempana raveissa sekä montessa, ei ilmapiiri ole sama. Saamme jännityksellä nähdä mitä ruuna on mieltä moisesta tilanteesta. Emme odota mitään suurempia kenguruloikkia mutta mitä vain voi kuitenkin tietty käydä.
Olemme yrittäneet urheasti rataa treenata, mutta sää on tullut vastaan. Kista käydään tallilla missä on ulkokenttä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli aivan liejua satisen sään takia, joten emme voineet muuta tehdä kuin kävellä sekä ihmetellä paikkoja. Kuvaajaa ei ollut mukana ja napsin selästä muutaman videon pätkän kun herra C yllätti ja leikki vesilammikossa! Kävimme kenttään tutustumisen jälkeen sitten lyhyen maastolenkin.

Viimekerralla, torstaina pääsimme tekemään rataa ja herättelemään laidunlomalaista horroksesta. Yö laitumella oli tehnyt tehtävänsä ja ruuna oli aivan unessa. Kokeilimme tällä kertaa myös kannuksia ja ruuna ei välittänyt niistä tipan vertaa. Hieman herkempi se oli kun teimme loppupuolella väistöjä, mutta moottori oli muuten sammunut. Sain oikeaan suuntaan laukankin nostettua hieman ensin painostettuani hevosta. Laukan jälkeen pääsimme tekemään radan ravissa ilman hyytymisiä.
Ruunan heikkouksia radassa tulee olemaan pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen, sekä suoraan taakse peruuttaminen, mutta eiköhän me pärjätä. Ensimmäiset kisat, hermojen kireyttä sekä jännitystä luvassa, mutta mennään vaikka henki menisi.

''Käynti väistöjä torstailta''
Lähden lauantaina Laukaaseen ja katsotaan mitä teemme vielä ennen sunnuntaita jos teemme mitään. Sunnuntaina kisat alkavat klo: 11:00 ja onneksi kys. talli on aivan vieressä, hyvän alkuverryttelyn päässä kosken toisella puolella. Luokassamme on 7 ratsukkoa ja olemme neljänsinä, haastavia vastustajia luvassa, mutta kokeilemaanhan me vain lähdemme, eikös niin? Mitään suurempia itse en odota, terv. rönöttävä kuski joka ei osaa istua. Katsotaan miten verryttelyssä menee niin tietää sitten enemmän. Kisapäivästä, ainakin radasta teille uskallan luvata videota!